Sen sijaan kolmen kuukauden au pair pesti päättyy ihan muutaman päivän kuluttua. Mitään muuta ei oo päässä viimeisenä kuukautena pyörinytkään, että mitä sen jälkeen? Matkustamista ehdottomasti, mutta pitäisikö työ ja koti olla sen jäkeen odottamassa, jonkinnäköinen turva mihin palata? Toisaalta kaikki täällä sanoo, että ensinnäkin aikaisemmin tehdyt suunnitelmat ei koskaan pidä ja kaikki aina järjestyy. Kuulostaa ihan siistiltä joo, jos ois vaan lähtenyt reissuun ja katsonut mihin tie vie.
Vähän sattumalta bongasin kuitenkin ilmoituksen host perheeltä, jossa ajankohta ja sijainti olivat mulle just täydelliset. Halusin tietää lisää ja parin päivän päästä olinkin tapaamassa heitä. Menin vierailulle ihan avoimin mielin, ihan vaan tsekkaamaan mahdollisuuden. En ollut edes varma haluaisinko ryhtyä tälläiseen uudestaan. Kyseinen homma olisi kyllä hyvin erilainen kuin mitä nyt olen tehnyt ja tiesin sen olevan itselleni sopiva joten olin jotenkin jopa innoissani. Työtunnitkin sijoittuisivat pääasiassa vain kolmelle päivälle, joten vapaa-aika ja mahdollisuus toiseen työhön rahan säästämistä varten olivat plussaa. No niin siinä kävi että työtä mulle tarjottiin ja enpä hetkeäkään siinä miettinyt kun vastasin vaan että okei! Kun joku vaan tuntuu kaikinpuolin hyvältä ja oikealta niin turhaa siinä kai sitten epäröimään? Tämä tapahtui viikko sitten ja fiilis on edelleen koko hommasta niin positiivinen että kertoo sekin jotain! Maaliskuun loppupuolella muutan siis Collaroyhin, Sydneyn pohjoispuolelle rannoille. Nyt väliin jää vain kolme viikkoa aikaa reissailuun, mutta ehtiihän siinäkin nähdä paljon ja loput jää sitten myöhemmälle. Se kolme viikkoa taitaakin mennä aika spontaanisti, mitään varailuja en meinaan vieläkään ole tehnyt, paria ensimmäistä päivää lukuunottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti