Noin kaksi viikkoa Suomessa jäljellä. 16 päivää. Töissäkin kun sanoin ääneen, että enää neljä työpäivää jäljellä niin naureskeltiin vähän että miten tä tuli näin yhtäkkiä. Siltä se meinaan oikeastaan tuntuukin. Mutta fiilis on muuten aika hyvä! Kun kysytään että jännittääkö, vastaan ainakin tällä hetkellä rehellisesti että eipä oikeestaan. Just nyt odotan lähtöä vaan niin paljon. Vaikka tietenkin fiilikset heitteleekin paljon. Aamulla saatan vain hymyillä onnesta ja illalla tuntea taas jotain ihan erilaista. Kaiken kaikkiaan uskon kuitenkin olevani valmis, enkä suoraan sanottuna osais enää kuvitellakaan että en lähtisi.
Asiat on myös järjestynyt reissun alulle tosi hyvin, kun uusi Ausseissa oleva ystävä tarjoutui majoittamaan mut pariksi ensimmäiseksi päiväksi. Saan viettää viikonlopun lomaillen ja matkustamisesta toipuen, enkä vietäkään tätä aikaa yksin ennen muuttoa ja töiden alkamista. Hän myös hommas meille liput Coldplayn keikalle joulukuussa! On ehkä selvää että sitä muuten odotetaan. Varmasti ihan huikeeta.
Viimeisille päiville riittää menoa, mutta myös aikaa olla vain kotona. Tarkoitus ois nähdä paljon kavereita sekä sukulaisia, ostaa muutamat tarvittavat jutut ja tietenkin pakata. Ja ehkä myös vähän suunnitella sitä pakkaamista. Jäljellä taitaa olla kans muutama asia kun pitää tsekata että on kunnossa.
Mikäs tässä muuten odotellessa milloin se paniikki iskee, sillä eihän tälläinen rauhallisuus ja stressittömyys oo mulle ominaista. Tietenkin lähtö on ollut jo niin kauan tiedossa, että jopa mun kiintiö yliajattelun suhteen taitaa olla aika täynnä... Australia, I'm ready for you!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti