LIFE IN SYDNEY SO FAR

Okei. Tässä sitä ollaan, puolessa välissä au pair elämääni Australiassa. Luultavasti en lähelläkään puolta väliä reissussa kokonaisuudessaan. Kirjoittaminen on jäänyt, koska on yksinkertaisesti hyvin vaikeaa pukea sanoiksi minkäännäköisiä kuulumisia, siitä miten täällä oikeasti menee. Muutaman luonnoksen keskeltä päätin nyt vain istahtaa alas, kuulokkeet korvilla ja kirjoittaa vain kaiken mitä just nyt tällä hetkellä tulee mieleen.

Mulla menee hyvin. Oon jo tämän ajan aikana kokenut niin paljon asioita, että vain niiden ajatteleminenkin kaiken keskellä saa mut oikeasti tosi onnelliseksi siitä että lähdin. Ainutlaatuisia asioita, jotka opettavat ja kasvattavat niin paljon. Ja myös niitä hetkiä, joita muistellessa tulee varmasti naurettua vedet silmissä vielä vuosienkin päästä.

Aika on arjen lisäksi mennyt Sydneyn näkemisessä ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Isona juttuna oli myös Coldplayn keikka joulukuussa, joka ylitti kaikki odotukset! Kylmät väreet tuntuivat koko kaksi tuntia ja tuli siinäkin mietittyä että mites ihmeessä mä näinkin upeeseen hetkeen päädyin?

 Oon iloinen että oon päätynyt juuri Sydneyyn, tuntuu että tällä kaupungilla on niin paljon tarjottavaa ja upeita paikkoja niin että aika ei edes riitä kaikkeen! On jännä miten saman kaupungin sisällä uudelle kauniille alueelle saapuessa tuntuu kuin ois lomalle lähtenyt. Se onkin ihanaa vapaapäivissä, pääsee kunnolla eroon arjesta. Vaikka tähän elinympäristöön ja kesän lämpöön on jo tottunut, silti se vaan hätkähdyttää edelleen vähän väliä. Yleisesti tätä elämää eläessä kun ei välttämättä tuu kauheasti ajateltua, että missä sitä oikeasti onkaan. Sitten välillä se saattaa iskeä ihan tavallisella hetkellä, ja hetken katsoo ympärilleen ihan uusin silmin.

Yksi lisäsyy tuntea onnellisuutta on se, että oon saanut tutustua muutamaan ihanaan suomityttöön, joiden kanssa ajatukset oikeasti kohtaavat, voit keskustella elämästä täällä, kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja joiden kanssa voit myös pitää hauskaa ja nauraa tyhmille jutuille. Katariinan kanssa päästiin jo viikon reissuunkin heti uuden vuoden jälkeen! Kolme kohdetta itärannikolla, ja oli muuten aikamoinen viikko, erittäin onnistunut sellainen! Kiitos parhaalle mahdollliselle reissukaverille.

Onhan tässä muutenkin tullut tavattua ihmisiä ympäri maailmaa ja vietettyä aikaa myös aussien kanssa. Koen tollaisenkin niin mielenkiintoisena ja tykkään tosi paljon keskustella ihmisten kanssa jotka tulevat eri kulttuureista! Joulupäivän vietin host perheeni sukulaisten kesken ja unohtui siinä vähän kaipuukin kotiin kun olit ison suvun keskellä ja vietit iltasi niin australialaisten, etelä-afrikkalaisten ja saksalaisen kanssa :D Unohtumattomia hetkiä noikin.

Jouluaattokin meni loppujen lopuksi ihan kivuttomasti ohi, sillä eihän se oikeastaan joululta tuntunutkaan. Ranta, uima-allas ja dinneri kaverin luona. Mitä nyt sosiaalinen media ihan vaan vähän yritti muistutella että hei, on muuten jouluaatto ja me kaikki vietetään sitä perinteisesti läheisten kanssa...

Mutta niin, mites sitten ne huonot jutut täällä? Kun oot tottunut että kaikki ystävät ja läheiset on n. 10 minuutin säteellä, on ollut vaikea tottua siihen että täällähän kestää tunti julkisilla ennen kuin oot lähelläkään kaverin näkemistä. Eli pääasissa aikaa tulee vietettyä yhdessä viikonloppuisin, ja arkisin on tosi paljon aikaa yksin. Tietenkin asuinpaikka vaikuttaa, itsekin meinaan asun melko kaukana itse keskustasta ja tän hetkiset kaverit ei asu ihan lähellä mua. Myös kokoajan kaipaa tuttuja ihmisiä kotoa. Ja niin ne arkipäivät, se itse työ... Voin sanoa että ne jotka luulee tän olevan helppoa on niin väärässä. Vaikka mullakin on käynyt perheen kanssa ihan hyvin, en silti tätä hommaa tekisi tätä aikaa pidempää, ainakin näin ajattelen tällä hetkellä. Kokemus kuitenkin ja hyvin kasvattava sellainen! Sekin että itsekin olen nyt tavannut pari tyyppiä jotka on suurinpiirtein heitetty ulos talosta ilman varoitusaikaa, niin olen ihan tyytyväinen siihen mihin olen itse päätynyt. Kuitenkin toi viikon reissukin sai mut tajuamaan, että sellaista oikeasti haluan, sehän on sitä mistä oon haaveillut ja mitä lähdin täältä hakemaan. Matkustamista, uusia paikkoja ja ihmisiä joka päivä, vapautta. Maaliskuun koittaessa se on mun seuraava suunnitelma, saa sitten nähä kuinka kauas tolla mennään ja mitä sen jälkeen.

Ehkä tässä nyt tuli tarpeeksi ensimmäisiä kuulumisia, mutta hei, noi on niin vain pintaraapaisua... Nyt kuitenkin helpompi ehkä jatkossakin julkaista tänne jotain, kun ensimmäisestä tekstistä on selviytynyt! Reissukuvatkin on meinaan jo valmiina odottamassa.